Irti kangaspuista

Opinnäytejaksoni on päättynyt, ja dead lineen mennessä myös kankaan sain otettua pois puista. Yhteensä oikeaan loimeen kudoin noin kolme metriä kangasta. Materiaaleihin minulla upposi noin 70 €. Verhoilutyöhön menee lisäksi 300 €.

Virheitä tuli tehtyä myös, joten kutominen oli tälläkin kertaa kaiken lisäksi myös opettavaista. Olo on helpottunut, kun sain kudontatyön ajoissa valmiiksi.

Koska minulla ei ollut aiemmin kokemusta huonekalukankaan kutomisesta, jännitti nähdä lopputulos; tuleeko kankaasta tarpeeksi jämäkkä, mutta taipuisa. Lopputulos olikin oikein hyvä! Loimessa langan tiheys oli 7,5 ja materiaali siis oli kerrattu pellava. Internetistäkään ei kauheana - juurikaan yhtään löytänyt mitään materiaalia vertailuun, joten lankaluvun miettiminen oli vähän haastavaa, kun ei tosiaan osannut yhtään ajatella että mikä tiheys olisi tarpeeksi huonekalukankaassa.
Teollisten kankaiden valmistusprosessit ja -materiaalit poikkeavat hurjasti näin käsinkudotuista. Heillä loimi on yleensä osittain tai kokonaan synteettistä, ja tiheys on muutamia kymmeniä lankoja(sentillä). Ja nykypäivänä ihmiset eivät ihan kauheasti kudo kankaita itse, joten tämmöinenkin blogi on varmasti ensimmäisiä laatuaan, ainakin Suomessa.

Viikko 11 - 3 viikkoa jäljellä

Tilaamani huonekalulangat olivat saapuneet hiihtolomalla, joten maanantaina pääsin happovärjäämään 700 g luonnonvalkoista huonekalulankaa.

Koska vain yhdellä kattilalla vetoisuus oli 15l, ja siitä seuraavaksi isommilla 10l, jaoin 7 (sadan gramman) vyyhtiä kolmeen osaan. Isoimpaan kattilaan värjättävää materiaalia tuli siis 300g, ja kahteen muuhun 200g.

Koska pyrin hyvin tummansiniseen lopputulokseen, pistin värin voimakkuudeksi 3%. Jokaiseen kattilaan laitoin mustaa väriä 1/3 ja sinistä 2/3. Ensimmäisen puoli tuntia sain heilutella vyyhtejä erittäin aktiivisesti, että väri tarttuisi mahdollisimman tasaisesti. Ensimmäisen puolen tunnin jälkeenkin sai olla tarkka, ja silloin tällöin painella vyyhtejä pinnan alle. Myös lämpötila pysyi keittelyn ajan hyvin 91-98 asteessa tunnin ajan. Tämä oli aika, jonka tumma väri vaati.

Päivän päättyessä, lisäsin keitoksiin tilkkasen etikkaa, ja nostin kattilat jäähtymään yön yli, vyyhdit omassa liemessään. 

   Seuraavana aamuna huuhtelin langat ensin viileämmällä, sitten lämpimmämmällä vedellä. Lopputulos jännitti, sillä kokeiluvyyhdit olin tehnyt vähän eri tavalla, ja niiden värjäys oli epäonnistunut epätasaisuuksien takia.
   Alustavasti näytti kuitenkin kuivuessa siltä, että värjäys oli onnistunut hyvin tasaisesti. Vielä ei kuitenkaan osaa sanoa, tuleeko kutoessa esille sitten joitakin vaaleampia tai tummempia kohtia, mutta nekin aijon kääntää voitoksi.
    Eri kattiloissa värjättyjä vyyhtejä aijon käyttää samaan aikaan, kun kudon kuviokudetta kaksinkertaisena, Näin välttänen kovimman sävyerotuksen.

Ennen hiihtolomaa

Pääsin aloittamaan oikean työni. Työ on niisitty ja pirtaanpistelty. Alkutasoitukset ja vähän kokeilua alettu tehdä. Loimi on kerrattua valkaisematonta pellavaa, värinä se on hyvä, koska se oli neutraali. Sitä oli myös koulun kaapeissa juuri sopivan verran, niin että pääsin saman tien töihin. Muita lankoja pitikin sitten pistää tilaukseen. 

Möbelåtassa menee varmaankin eniten aikaa. Sen pitäisi olla hiihtoloman jälkeen koululla. Sitä ennen pitäisi tulla myös puuvillat sekä puuvillapellavat aikaisemmin. Pääsen siis kutomaan ensimmäisenä takaselkämyksen, johon ei huonekalulankaa tule ollenkaan. 

Koululla oli pieni erä luonnonvalkoista Möbelåttaa, noin 35 grammaa. Tein yhdestä isommasta vyyhdistä kaksi pienempää. Oli aika kokeilla värjäämistä.

Värjäystapa oli happovärjäys. Se on villalle hyvä, varsinkin, kun Möbelåtta on 100% villaa. Happoväri ei tartu tekokuituihin, joten langassa suurin osa olisi paras olla jotakin eläinperäistä kuitua (lampaan, alpakan villa...) 

Toiselle vyyhdille tein väriliemen täysin tummansinisestä väriaineesta. Toisen vyyhdin väriliemeen sekoitin tummansinisen lisäksi vähän mustaa. 

Lankojen värjäilyä, ja lopuksi tuulikaappiin kuivumaan.

Miten on edennyt?

Edellisestä blogitekstistä on kulunut jo tovi.  Kyseisen tekstin jälkeen olen jatkanut suunnittelutyötä, myös konkreettisesti, sillä loin koeloimen, johon kokeilin erilaisia materiaaleja ja värejä. Paria eri tiheyttäkin tuli kokeiltua, sillä satasen pirrassa (jossa tiheys oli siis 10) puuvillapellava- sekä pellavalangat alkoivat nirhaantumaan poikki vasta muutaman kudotun sentin jälkeen. Vaihdettuani pirran numeroon 75, alkoi myös kudonta edistyä toivotulla tavalla.

Loimessa on kerrattua pellavaa mustan ja kahden harmaan sävyissä, puuvillapellavaa punaisena, vaaleanharmaana sekä tummansinisenä, sekä puuvillaa vaaleansinisenä, tummansinisenä sekä harmaana.

Tarkoitushan oli tehdä kuviotonta täyskuvikasta. Johtuiko kuitenkin loimilankojen suhtkovasta tiheydestä vieläkin, tuli lankojen ryhmittymästä mieleen pieni kärkitoimikas. Vaikka tämä oli ns. virhe, pidin todella paljon ulkonäöstä, minkä se kankaalle antoi. Innostuin kuviosta todella paljon. Näin ne suunnitelmat muuttuu edetessään! Ajattelin, että oikeassa työssä sidelankojen niisintä olisi voitu tehdä kolmevartiseksi kärkitoimikkaaksi korostamaan kuviota.

Harmaassa loimessa kuvio näkyi hyvin selvänä. Mustassa ja kuteen kanssa samanvärisessä loimessa kuvio ''hukkui'' ja näytti tavalliselta täyskuvikkaalta. 

Lankojen ryhmittymiseen vaikutti varmasti myös tiheys, sillä välillä kärkitoimikasta ei aina välttämättä muodostunutkaan, vaan alkoi näyttää ihan normaalilta täyskuvikkaalta. 

Täyskuvikkaassa kokeilin Möbelåtta-huonekaluvillalankaa, pohjakuteena oli joko puuvillapellava tai puuvilla. Yksi harmaa raita on täysin pellavaa.

Eli siis kokeilut tähän asti näyttivät suurimmilta osin hyvältä. Tiheys alkoi muodostua ihan itsestään. Se oli helppo katsoa silmämääräisesti.

Opettaja kehotti kokeilemaan myös ihan tavallista kuvikasta. Vaihdoin polkusissani muutamaa nyörin paikkaa. Langoissa taas huonekaluvillalanka, sekä puuvillaa. 

Tavallinen kuvikas oli ensinnäkin vaivattomampaa kutoa. Jälki alkoi poiketa edellisestä kärkitoimikas-efektistä, mutta tavallinen, ''kuviotonkin'' sidos näytti todella hyvältä! Pidin todella paljon lopputuloksesta, kun laitoin tummansinisen Möbelåtan kaksinkertaisena viriöstä, ja pohjalla oli aina niiden välissä vaaleanharmaa puuvillapellavalanka. Ja mikä mielenkiintoisinta, sidos kankaan ''nurjalla'' puolella näytti kanssa niin kivalta, että muutin mieleni ja päätin laittaa nojatuolin takaselkään sitten sitä. 

Tässä tavallista kuvikasta. 1. ja 2. raita kaksinkertaista Möbelåttaa, toinen raita yksinkertaista möbelåttaa ja ylin kaksinkertaista puuvillaa. Kaikissa on pohjakuteena vaaleanharmaa puuvillapella yksinkertaisena. 

Tässä kuva kokeilukankaan nurjalta puolelta. Tällainen tulee olemaan nojatuolin takaselkämys.

Mutta koska suunnittelemani painokuvio oli niin hyvä kanssa, teen nojatuoliin jonkinlaisen koristetyynyn, johon sitten sitä painan, jos tiukka aika ei tule esteeksi.

Takaselkään en käytä arvokasta huonekaluvillalankaa, sillä se ei ole niin altis jatkuvalle kulutukselle. Vanhassakin verhoilussa takakangas oli ainoa, mikä oli säilynyt hyvänä minun huolimattomassa käytössäni. Sen sijaan valitsin matskuiksi pelkän puuvillan ja puuvillapellava. Loimi on harmaa, niin kuvioksi muodostuu kyseisen näköinen juttu. 

painokuvion suunnittelua, yleisesti inspiraatiosta

Erilaisen verhoilun olin siis suunnitellut tehtäväksi nojatuolin taakse, mukaillen nojatuolin alkuperäistä ideaa. Siinä, missä siinä oli sidos tehty erilailla, minä teen painokuvion kankaalle, joka on joko samanlainen muun verhoilun kanssa, tai sitten vähän yksinkertaisempi ja tasaisempi.

Painokuviota varten olin perustanut tumblr-blogin, johon etsin kaikkia inspiroivia kuvia ja värimaailmoja ideoita varten. Kiehtouduin joulukuun aikana paljon eritoten eksoottisista linnuista ja varsinkin niiden sulista ja höyhenistä.

Tämänhetkinen painokuvio onkin sulkamainen, jopa suomumainen ja haarniskainen. Se on symmetrinen ja rytmisesti jatkuva. Se on yksinkertaiseksi kuvioksi myös hyvinkin monitasoinen. Ääriviivoihin ei tulisi väriä, ne olisivat pohjakankaan väriset. Kuvion sisälle taas tulisi joku väri, minkä painaisin kankaaseen reaktiivivärillä. Kankaan pintaan haluaisin elävyyttä pienenä värien sävyliu'uilla, mikä sekin lisää kuvion monimuotoisuutta. Tässä pitää pohtia kokoa paljon!

Ihan prototyyppiä kuvioista

Lisää mua inspiroineita kuvia on osoitteessa www.theinsatiableones.tumblr.com

Murretut, mystiset ja lämpimät sävyt ovat ihan etusijalla. Niitä lähden kokeilemaan ensisijaisesti. Blogissani näkyy paljon merensävyjä, syvää sinistä ja turkoosia sekä sinivihreää, mutta on siellä myös keltaista, oranssia. Haluan näiden värien ja sävyjen lisäksi kokeilla myös punaista.

Painokuvio väreineen antaa sopivasti särmää ja kontrastia muuten vaaleaan tuoliin. 

viikko 3 - suunnittelua ja ideoiden maiskuttelua

Tämän viimeisen vuoteni opinnäytetyökseni olin valinnut jo monia kuukausia sitten äitini minulle lainaaman vanhan hienon nojatuolin, jonka verhoilu oli parvekekäytössäni parin vuoden aikana kulunut niin rumaan kuntoon, että sille oli pakko keksiä jokin pelastus. Myös nojatuolin ulkomuoto miellytti minua niin paljon, että puhkuin vain intoa miettiessäni erilaisia vaihtoehtoja uudelle verhoilulle.

Vähän suuntaa alkuperäisestä sidoksesta ja selän kuvioinnista 

Halusin ottaa vaikutteita tuolin alkuperäisestä verhoilusta, jossa selkänojan takaosa on kudottu erilaisella kuosilla, kuin tuolin muut osat. Idea on kekseliäs, eikä lopputuloksesta tule liian tavallinen, vaan siitä löytyisi juju.

Mielestäni ideassani yhdistyvät hienolla tavalla kasvuympäristössä vaikuttanut skandinaavinen pelkistetty ja minimalistinen muotoilu- ja suunnittelutyö, sekä minua itseä kiinnostavat tahot, kuten itämaisuus, arabimaat sekä Marokko murrettuine runsaine väreineen, ornamenttikuvioineen ja salaperäisyyksineen. Ideana oli, että tuoli sopisi sekä hillitymmän että ronskimman sisustajan kotiin.

Koska tuolin takaosa ei ole niin kovassa käytössä ja kulutuksen alaisena muun tuolin lailla, niin sinne suunnittelen painokuvion. Muualle nojatuoliin tulee vaalea verhoilu, jonka sidos on alkuperäisen mallin mukaan pehmeä, napakka (siis istumista kestävä) ja vähän kolmiulotteinen. Tämän kolmiulotteisuuden teen yhdistämällä eripaksuisia lankoja sekä materiaaleja.

Loimessa ja kuteessa suunnittelen (ainakin tässä vaiheessa) käyttäväni pellava-, puuvilla- ja villalankoja, sillä ne on aikaisemminkin todettu hyviksi ja jämäkiksi langoiksi. Loppupeleissähän kyse on sidoksesta, sekä tiheydestä, minkä pitää olla käyttöhuonekalun verhoilussa tiivis. Luonnonkuidut myös siksi, koska jos teen koko kankaan (myös painokangasta myöten) samaan loimeen, on varmempaa lähteä painamaan käsittelemättömälle luonnonkuidulle.

Aijon käydä myös verhoomoissa, ja katsoa parhaan vaihtoehdon omalle työlleni. Vaikka verhoilu itsessään ei kuulu opinnäytteeseeni, on tavoitteenani saada sekin hoidettua ennen dead-linea, mikä on 1.4.2015. Riippuen verhoomoista, uskon, että minulla on hyvät mahdollisuudet saada työ siihen mennessä valmiiksi, kunhan pääsen suunnittelusta etenemään kokeiluihin ja sitä kautta itse oikeaan työhön.

Mitään minuutintarkkaa aikataulua en osaa enkä edes haluaisi asettaa, sillä se aiheuttaa vähän liikaa stressiä, varsinkin suunnitelmien muuttuessa matkan aikana.